München!

Kävimme eilen Erasmus-porukalla Münchenissä. Bussikyyti oli järjestetty, mutta heti kun pääsimme bussista ulos, niin tutorimme sanoivat "Menkää minne haluatte!" Okei... No, eihän se München ole kuin vain pieni miljoonakaupunki ja kaikille tuttu kuin kotikonnut. Ainakin melkein... Emme siis tienneet oikein mihin kannattaa mennä ja miten (tiedonhakua olisi voinut suorittaa ennen matkaa). Lopulta päädyimme kävelemään ympäri kaupunkia. Kävimme Englischer Gartenissa, joka on varmasti kauniimpi ja vähemmän mutainen kesällä; Deutsches Museumissa, jonne oli lopulta niin pitkät jonot, että luovutimme, sekä kuuluisassa maailman suurimmassa olutravintolassa Hofbräuhausissa, jossa myös odotimme tovin, että paikka vapautuisi ja silloinkin jouduimme jakamaan ison porukkamme kahteen eri pöytään.

Great group

Das Rathaus und der Dom in München

Surfing in a river!

Kiitos Hamburg vs. Bayern München jalkapallo-ottelun (Bayern München voitti lopulta), Hofbräuhaus oli tupaten täynnä suosikkijoukkueidensa pelipaitoja pitäviä humalaisia miehiä. Mitä muutakaan odottaa saattaa, kun kaikilla oli edessään ainakin kaksi tyhjää litran oluttuoppia. Kiihkeää ja äänekästä meininkiä siellä oli. Välillä joukko pelipaitamiehiä nousi seisomaan ja rupesi hoilaamaan luultavasti joukkueen tunnuslaulua. Seuraavassa hetkessä toisella puolella salia vastajoukkueen kannattajat aloittivat vielä kauheamman metakan oman joukkueensa laulua hoilaten. Kyllä jalkapallo on joillekin kamalan tärkeää...

Jokaisen Münchenin vierailijan pakollinen käyntikohde

Tuo on vasta yläkerta...

Kartoffelauflauf und Weissbier im Hofbräuhaus

Kartanlukuhetki

Bayern München 9 - Hamburg 2

Ehkä rivien väleistä luittekin, että meille oli valittu huonoin mahdollinen päivä Münchenin vierailulle. Tutorit olivat varmasti ajatelleet pelkkää hyvää, koska on pääsiäinen ja meillä ei tuskin ole mitään kummempaa pääsiäistekemistä karuissa kämpissämme. Mutta toisaalta, kun kaupat ovat perjantaina, sunnuntaina ja maanantaina kiinni, niin lauantaina on luultavasti pari muutakin ihmistä liikkeellä kuin me. Varsinkin, kun on vielä jalkapallopeli tiedossa illalla. Toiseksi, tutorit eivät olleet järjestäneet meille yhtään mitään! Olisivat he voineet vaikka varata meille jostain ravintolasta paikkoja, sillä jotkut eivät päässeet ollenkaan syömään, kun joka ikinen ravintola oli aivan täynnä.

Eiköhän se kesä sieltä vielä tule?!

Der Dom

Their little brother and my big bro! (Jonathan, Diana and Anniina)

Mutta kaikesta huolimatta hauskaa oli! Varsinkin bussimatkojen aikana, jolloin opetimme suomea jenkkiläisille, lauloimme kansallishymnejä ja juttelimme niitä näitä. Illalla olin vielä katsomassa leffaa porukalla yhden jenkin huoneessa täällä asuntolassa (COE:lla).

Toissapäivänä olimme Hafenrundfahrtilla Regnitz-joella eli pienellä jokiristeilyllä. Paatti lähti ihan Bambergin keskustasta ja kesti puolitoista tuntia. Ehkä pitää mennä uudestaan kesällä, kun luonto ei ole niin harmaa. Oli meinaan aika karut maisemat.

Harmaata maisemaa

Menimme tuollaisen läpi, kun pato tuli vastaan

Kleine Venedig

Tänään saa ottaa rauhallisemmin. Teemme päivällä Suomi-porukalla ruokaa täällä COE:lla. Jotkut menevät Erster Bamberger Clubnachtiin, mutta minä menen vain etkoilemaan ja odotan, että Sakari saapuu Bambergin rautatieasemalle puoli kahdelta yöllä! <3

Hyvää Pääsiäistä kaikille! Minä olen suklaani jo syönyt.

Ensimmäinen haaste

1. Kiitä antajaa ja linkitä bloggaaja, joka antoi haasteen sinulle.
Kiitos kovasti Kati tästä haasteesta! Se on mulle ensimmäinen haaste ikinä.

2. Kirjaan tähän viisi blogia, jotka haastan:
Mulla ei edes ole viittä lukijaa, mutta katsotaanpa...
Elämä näkyvissä
Ein Schluck Bamberg
Dream on, dreamer!
Flight to Holland
Parannuksen Paikka

3. Toivo, että ihmiset joille jätit palkinnon antavat sen eteenpäin.

Pistäkää kiertoon vaan, jos siltä tuntuu. En mä ketään pakota!

Viisi asiaa, joita tarvitsen päivittäin:
- Kännykkä, jossa on nettiyhteys. Kamalaa myöntää olevansa niin riipuvainen puhelimesta, mutta niin se vain on. Mulla ei kestäisi pää täällä Saksassa, jos en saisi lähetellä ilmaisia WhatsApp viestejä Suomeen. Täällä puhelimen nettiliittymä on vaan sata kertaa huonompi ja vielä kalliimpi kuin Suomessa.
- Huulirasva. Itse asiassa olen päässyt eroon huulirasvapakkomielteestäni, mutta käytän sitä silti päivittäin ainakin kerran.
- Kalenteri. Merkitsen kalenteriini oikeastaan kaikki pikkujututkin, jotta pysyn kärryillä tapahtumarikkaassa elämässäni. Tykkään pitää sen siistinä ja kirjoitan monilla eri väreillä sinne, että se näyttää hienolta.
- Hammasharja. Pesen hampaat aamuin illoin natürlich, joten sitä tarvitaan.
- Tietenkin happea, ruokaa ja vettä! Ilman nuota en olisi täällä tarvitsemassa mitään yllä mainitsemianikaan asioita ja lisäksi syöminen on kivaa.

Viisi kirjaa, joita suosittelen muille:
 - Harry Potterit (J. K. Rowling) kannattaa ehdottomasti lukea. Yksi lemppari kirjasarjoistani. Jännitystä ja huumoria riittää. Kirjat on aina parempia kuin elokuvat, joten jos pidät Potter leffoista, pidät varmasti kirjoistakin.
- Suzanne Collinsin Nälkäpeli-trilogia. Aivan mahtava kirjasarja.
- Beth Revisin Across the Universe - Matka alkaa on tosi hyvä. Sen jatko-osat ovat A Million Suns ja Shades of Earth, mutta ne ovat ilmestyneet vasta englanniksi (tai en ole varma onko tuo toinen osa jo suomeksi, mutta luin sen englanniksi).
- Mauri Kunnaksen Koiramäki-kirjat! Olen kaksikymmentä vuotias ja ne ovat vieläkin aivan ihania.
- Eiköhän ylläolevat riitä, kun mainitsin kaikissa useamman kuin yhden.

Viisi materialistista joululahjatoivetta:
Vai joululahjatoiveita. Juurihan se joulu meni. En osaa ajatella mitään lahjoja nyt, mutta haaste on haaste.
- ulkomaanmatka voisi olla kiva.
- uusia kenkiä tarvitsee aina
- meikkejä
- sohva ja muita huonekaluja
- koruja

Viisi paikkaa, jossa haluaisin käydä:
- Uusi-Seelanti. Se on niin kaukana ja hirveän eksoottinen, että pakkohan se olisi nähdä. Ehkä vielä joskus...
- Karibia. Siellä olisi lämmin ja saisin ehkä kunnon rusketuksen, tällainen kalkkilaivan kapteeni kun olen. Suomessa kunnon rusketusta on mahdotonta saada.
- Irlanti. En ole koskaan ollut innokas lähtemään Isoon-Britanniaan, mutta Irlanti kiehtoo kovasti. Luonto on siellä niin kaunista ja se aksentti!
- Niagaran putoukset, koska ne vaan olisi siistiä nähdä.
- Sademetsä ihan missäpäin maailmaa tahansa. 

Viisi adjektiivia, jotka kuvaavat minua:
- Kärsimätön. Ei siitä sen enempää
- Luotettava. Multa on turha udella toisten asioista.
- Sydämellinen. Ajattelen kaiken sydämellä, en järjellä.
- Aikaansaamaton, jos jokin asia ei vaan kiinnosta.
- Anteeksiantavainen.

Viisi lempiruokaani:
- Ruisleipä. Voi, kuinka kaipaankaan sitä nyt. 
- Äitin tekemä makaroonilaatikko on ihan parasta. Mikään ei voita sitä!
- Lohi. Nam nam herkkua! Ihan sama onko uunilohta vai graavilohta, koska se on aina hyvää.
- Tomaattikeitto. Itse vaan en osaa enkä viitsi sitä tehdä...
- Sakarin tekemä ruskeakastike ja keitetyt perunat!

Viisi elämänohjetta, jotka haluaisin jakaa kaikkien kanssa:
- Älä unelmoi elämääsi, vaan elä unelmaasi.
- Älä ole pitkävihainen. Pitkävihaisuus on kamalaa.
- Riita ei saisi ikinä olla viimeisin keskustelu, koska ikinä ei tiedä, mitä voi tapahtua. Jos toiselle tapahtuu jotain, niin eipä voi enää sovitella asioita.
- Kohtele muita kuin haluaisit itseäsi kohdeltavan.
- Ole oma itsesi! 

Kotimaani ompi Suomi... ♪

Kylläpä on taas kaipuu ihanaan koto-Suomeen. Juuri tuossa Katin kanssa skypettelin ja puhelu muistutti taas niin paljon Suomesta. Tuli ihan ikävä kaikkia suomalaisia rutiinejani kuten yliopistolle kävelyä tai Minimanissa ostoksilla käyntiä. Täällä menen bussilla ZOBille (Zentraler Omnibus Bahnhof) eli pääbussipysäkille ja kävelen muutaman sata metriä yliopistolle. Kaupat eivät ole yhtään niin siistejä kuin esimerkiksi Minimani, joka on jo Suomen mittakaavassa aika sotkuisen oloinen. Kaikki tuotteet on vain heitetty ympäri Lidliä, Aldia tai Realia. Jopa Lidl on täällä mielestäni sotkuisempi kuin Suomessa.

No mutta, ettei ihan kaupoista valittamiseksi mene, niin on täällä ollut tosi hauskaa. En vaihtaisi sekuntiakaan pois, koska jokainen niistä on opettanut jotain. Olen oppinut jo näiden parin viikon aikana arvostamaan suomalaisuutta ihan uudella tavalla. Voi kuinka asiat ovatkin monelta kantilta paremmin kotona. Hassua huomata jotain ihan uutta itsessään. Vielä pari vuotta sitten haikailin koko ajan muuttavani jonnekin ulkomaille, mutta nyt kun täällä sitten ollaan, niin iskeekin jäätävä Suomi-ikävä. Tai ehkä se johtuu vain siitä, että olen nainen.

Huh, kun tuli isänmaallinen olo! Josko sitten takaisin tänne Saksanmaalle. 

Kävimme viime keskiviikkona "Underground Bamberg" -kierroksella. Täällä kaupungin alla on siis tunneleita, joita käytettiin esimerkiksi pommisuojina toisen maailmansodan aikana. Niitä on myös käytetty viini- ja olutkellareina. Tulipa taas kuunneltua opasta hyvin... En muista tuota enempää hänen sepustuksistaan! Ehkä sekin jo kertoo jotain, että räpsin kuvia melkein koko kierroksen ajan. 

Pelottavan näköistä..

Anniina, Antoinette, minä ja Diana

Torstaina oli Welcome Erasmus Party! Ensin olimme hengailemassa täällä minun ja Anniinan kämpällä skandinaavisella porukalla. Siitä suuntasimme Stammtischiin eli vain kokoonnuttiin jossain saksalaispubissa ja sieltä suuntasimme yökerhoon. En ollut kamalan myöhään vaan lähdin Dianan kanssa jo yhden jälkeen pois. Ikimuistoinen ilta, ei voi muuta sanoa.

Suomen ja Tanskan edustus

Welcome Eramus Party

Perjantai-iltana menimme "pikkuveljemme" synttäreiden kunniaksi espanjalaiseen ravintolaan syömään. Pikkuveljen nimityksen alkuperää en kyllä ihan tarkkaan muista, mutta rupesimme Anniinan kanssa kutsumaan häntä pikkuveljeksi. Ehkä siksi, koska hän on -93 ja todella mukava; ihan niin kuin pikkuveljet ovat.

Restaurant Bolero

Nürnbergin eskursio oli vuorossa lauantaina. Aamulla bussi tuli noutamaan eri asuntoloista halukkaita exculaisia. Kävimme nopeasti jossain Nürnbergin korkeimmalle kohdalle näkemään koko kaupungin ylhäältä päin. Nürnberg on noin 500 000 asukkaan kaupunki eli miltei Suomen pääkaupungin kokoinen. Ei se kyllä ole yhtä kaunis ja idyllinen kaupunki kuin Bamberg, jonka pieneen vilskeeseen olen mukavasti sopeutunut. Mutta sen enempää emme Nürnbergin nähtävyyksiä nähneetkään, sillä suuntasimme tyttöporukalla shoppailemaan. Natürlich! Koko päivä kului kaupoissa ja taisimmekin olla ainoat shoppailijat, koska muilla ei kauppakasseja sitten ollutkaan bussiin saavuttaessa. Tarvitsin kuitenkin kengät ja ne myös löysin. Nürnbergiin olemme menossa seuraavan kerran ensi viikolla, niin josko sitten kävisin vaikkapa siinä kuuluisassa oikeustalossa. 

Anne-Sofie

Girls in Nürnberg

Huomenna pidän esitelmäni saksan kurssilla. Aiheeni on suomalainen koulujärjestelmä ja saksalaiset koulut Suomessa (huimat yksi koulua!). Hyvin sain sen sitten kasaan vaikka aluksi panikoinkin. Eniten minua tosin jännittää se puhuminen, mikä tuottaa eniten ongelmia. Huomenna se on onneksi ohitse!

Kiirettä pitää

Guten Abend. Tällä kiireisellä tytöllä on ehkä vihdoin aikaa istua ja kirjoittaa hieman kuulumisia. Viime viikko on ollut varmasti hektisintä aikaa koko tähänastisessa elämässäni. Toivon todella, että tulevat neljä kuukautta eivät ole yhtä kiireisiä kuin nämä 8 viime päivää. 

"Kleine Venedig"

Tuolta saa kunnon Rauchbieria!

Joku vanha hevostallialue

Der Rosengarten

(Lauantain kaupunkikierros)

Tosiaan ensimmäinen viikko Saksassa on takana. Outoa, kun yleensä olen lähtenyt viikon ulkomaillaolon jälkeen takaisin kotiin, niin nyt en vielä lähdekään moneen viikkoon. On se aika mukavaa viettää vähän pidemkin aikajakso ulkomailla. Alan jo tottuakin saksalaiseen mentaliteettiin. Kaikki pitää tehdä prikulleen eikä sinne päin. Esimerkiksi opiskelijakortin maksamisen todistukseksi ei riitä pankkiirin allekirjoittama lappu vaan yliopiston on nähtävä lapusta, että omalta tililtäni on maksesttu tietty summa juuri heidän tililleen. Käy kyllä vähän hermoille tuollainen pilkunviilaus, mikä tarkoittaa enemmän hommia minulle. 

Scandinavian girls at Lewinsky's

Evakkopäivä meni hyvin eivätkä pommitkaan räjähtäneet. Poliisi- ja paloautoja sekä ambulansseja kulki sunnuntaiaamuna pitkin lähialuetta. Tuli ihan tunne, että jokin sota on alkamassa ja lähdetään sitä evakkoon. 

Kävimme ekaa kertaa jätskibaarissa evakon jälkeen. ISO NAM! Voi kun kesä tulisi jo.

Eilen oli ensimmäiset saksan tunnit. Olen ryhmässä C (A on huonoin ja E on paras). Heti alettiin kunnolla hommiin kieliopin ja keskustelun parissa, samaten tänään. Toisten ryhmien ihmisten kanssa juteltuani huomasin, että meidän kurssilla oikeasti tehdään jotain. Kaksi alinta ryhmää ovat kuin lastentarhoja, D:ssä puhutaan vain oluesta ja E:ssä syödään croissantteja! Kyllähän minullekin croissantit maistuisivat, mutta haluan kyllä oppia saksaakin. Kaikkien on sentään pidettävä 10-15 minuutin esitelmä... Meillä aiheen pitää liittyä jotenkin saksaan (saa siis olla kotimaasta, jos on kytkökset Saksaan -.-).

Tänään oli Get-Together, jossa saksalaistandempartnerit sekä me vaihtarit leikimme erilaisia leikkejä ja yritimme tutustua toisiimme. Ihmiset ovat täällä huisin mukavia, joten hauskaa oli. Huomenna jälleen koulun penkille sekä Underground Bamberg eli maanalaiset katakombit. Pelottaa jo valmiiksi..

Ostin ihanan sateenvarjon

Postilaatikot

Tämän iltainen kaunis maisema

Grüße aus Deutschland!

Täällä Saksassa sitä nyt ollaan. Ilmat ovat olleet surkeat heti, kun tänne saavuimme. Viime viikollahan täällä oli kuulemma +10 astetta lämmintä eikä lunta ole ollut ollenkaan, mutta nyt on ollut muutama miinusaste joka päivä ja luntakin tuli tiistaina. Onneksi ei sentään kovin paljon ja sekin on jo kaduilta sulanut pois. Vähän itku kurkussa tuolla taapersin aivan liian kylmä vaatevarustus päällä ja koti-ikävän saattelemana (luulin, että täällä on kevät, joten talvivaatteet jäivät suosiolla Suomeen) . Onneksi ensi viikon alusta alkaen on luvattu taas keväisiä ilmoja!

Ei täällä pitänyt sataa lunta!

Mutta tähän mennessä pitäisi suuritöisimmät hommat olla hanskassa. Nyt minulla on saksalainen pankkitili, puhelinliittymä ja vuokrasopimus. Vielä en kyllä ole maksanut vuokraa, mutta eipä kukaan ole sitä tullut kräväämäänkään. 

Olen ollut ihan rättiväsynyt joka päivä, kun uutta infoa tulee joka tuutista ennen kuin ehtii vanhaakaan sisäistää. On pitänyt juosta paikasta toiseen ja koittanut tutustua uusiin ihmisiinkin. Toissailtana olimme Anniinan kanssa jo ensimmäisissä vaihtaribileissä. Viime syksynä tänne tulleet vaihtarit järjestivät sen juuri saapuneille. Sain siellä uusia tuttavuuksia ja maistoin saksalaista oluttakin. Eilen kävimme sitten taas tandemparien kanssa yhdellä oluella. Ei tuo olut ole oikein minun makuuni, mutta eipä täältä siideriäkään saa.

Neljää erilaista..

Tänään kävimme Ikeassa parin saksalaistytön kanssa. Sinne on noin tunnin matka Bambergista, joten oli kiva kun saimme Lisa-Marian ja Patrician autokuskeiksi sinne. Siellä huristeltiin Autobahnia pitkin 160 km/h vanhemman puoleisella mersulla!! Ei siinä sinänsä mitään, mutta kun saavutimme hitaamman auton, niin jarrua painettiin vasta muutamaa kymmentä metriä ennen edessä olevaa autoa. Taloudellisesta ajamisesta saksalaiset eivät tiedä yhtään mitään. Ikean reissu oli kuitenkin hyvin taloudellinen. Saimme ostettua paljon tavaraa vähällä rahalla ja nyt tämä luukku näyttää jo kodikkaammalta.

Omaa huonetta..

Keittiö ja kaunis Ikeasta ostettu hedelmäkulho.

Huomenna näkee taas uusia kasvoja, kun on ensimmäinen päivä yliopistolla. Lähinnä informaatiotilaisuus se varmaankin on. Lauantaina on Bambergin opastettu kierros ja sunnuntai onkin kumma päivä. Joudumme evakkoon asuntolastamme! Tästä läheltä on löydetty pari toisen maailmansodan aikasta pommia, jotka hoidetaan sunnuntaina pois eikä lähistöllä saa olla ketään ihmisiä. Hassu kokea jotain sellaistakin. Onneksi siis otin matkatavaravakuutuksen, jos ne sunnuntaina pamahtavat tuhkana tuuleen... Heh. 

Tiistailta kuvaa. Nyt ei onneksi ole enää tuollaiset maisemat.

♪ Tuu mun MIEHEKSEIN ♫

Lauantaina oli siis minun ja Saken kihlajaiset. Oli oikein mukava juhlapäivä! Iso kiitos vielä kaikille muistamisista sekä läsnäolosta. Päivä on muistoissamme aina!

<3

Aamulla laittauduttiin koreiksi. Sirkku hoiti mun oikukkaat hiukset. Mulla on kasvatusprosessi käynnissä ja nämä on nyt juuri sen mittaiset, ettei näistä saa nättejä millään... Ainakaan minä en saa. Mutta Sirkku taikoi niistä kauniit! Kasvaisitvatpa ne nopeammin...

Juhlat olivat kotipitäjäni pappilassa, jossa olemme viettäneet myös rippi- ja ylioppilasjuhliani (sattuu olemaan sukutaloni). Tosi mukava paikka ja muutama vuosi sitten täysin remontoitukin. Trahteerit (tarjoilut) olivat kerrassaan herkullisia! Molempien perheet olivat nähneet kovan vaivan kakkuja ja pikkuleipiä tehdessään. Itsehän minun piti tehdä tiikerikakkuja, mutta äiti ehti ensin, kun niin kiireinen olen.

Nam!

Iloisen yllätyksen koin äitini puheen jälkeen, kun Saken pikkusiskot sekä parhaat ystäväni esittivät meille laulun. Kappale oli ripareiltakin tuttu "Tuu mun vaimoksein." En ollut osannut odottaa mitään tuon kaltaista, joten kiitos mahtavasta esityksestä.

Päivä hujahti silmissä. Juhlat kesivät noin viisi tuntia ja sen jälkeen olimme molemmat ihan poikki. Ehdimme sentään kahvia juoda välillä vaikka sen keskeyttikin aina lause "Sirja ja Sakke! Lisää vieraita." Aivan kuin ylioppilasjuhlissakin. Huh! Ehkä juhlat riittävät taas hetkeksi (toivottavasti pääsen Sirkun ylioppilasjuhliin sekä Anitan ja Anssin häihin kesäkuun alussa...)

Illalla suunnistimme Vaasan yöhön sekalaisella kaveriporukalla. Aluksi istuimme hetken meillä ja sitten menimme Fontanaan. Valomerkkiin asti siellä viihdyimme, joten hauskaa oli.

Ystävät siippoineen tai ilman 

Enää neljä päivää lähtöön. Lauantaina on luvassa mun läksiäisten ja Katin synttäreiden viettoa. Sunnuntaina pitäisikin olla kaikki pakattuna ja muutenkin valmiina lähtöön. Siitä se sitten alkaa!

ESN Tallinn trip

Nyt on taas saatu makua ulkomaanmatkailusta. Niin kuin aiemmin jo mainitsin, käväisin Virossa keskiviikkona/torstaina. Reissu oli Erasmus Student Networkin järjestämä ja tosi onnistunut. Lähdimme Vaasasta puoli kahden aikaan päivällä. Bussimatka kesti kuusi tuntia sisältäen kaksi taukoa. Alkoi siinä jo istumalihakset väsyä. Ass training.. ;)

Lähtötunnelmissa

Laiva lähti Katajanokan satamasta puoli kymmeneltä illalla. Vietimme yön laivalla hengaillen pääasiassa viiden porukassa, johon kuuluivat minä, ystäväni Kati Helsingistä, meidän rankalaiset hyttikaverimme Bertille ja Stephanie Vaasasta sekä bangladeshilainen Rony, jonka innostinkin mukaan reissulle. Ennestään tunsin Katin ja Ronyn, mutta reissun aikana kyllä tutustuin muihinkin. 

Nice company! From left: Bertille, Kati, I and Stephanie

Thank you guys for a great trip! (Stephanie, Rony, Bertille and Kati)

Laiva oli vähän... sanotaanko rupuinen näin nuorten makuun. Ainoassa baarissa soi pelkkä iki-ihana suomalainen iskelmähumppa. Se ei kuitenkaan tunnelmaa latistanut vaan päinvastoin! Valtasimme ison vaihtariporukan kanssa humppatanssilattian ja tanssimme kauan aikaa iskelmän tahdissa. Karaokeakin pääsimme koittamaan.

I feel like dancing

It's my liiiiife!

Aamuherätys oli puoli seitsemän, sillä laivasta piti poistua viimeistään seitsemältä ellei halunnut palata suoraan Helsinkiin. Oli aika nihkeää kieltämättä, mutta selvisimme kuitenkin aamupalabuffetpaikkaan Kochi Aidadiin sataman liepeille. Paikka oli älyttömän hieno! Kuvat puhukoon puolestaan.

Girls!

Kochi Aidad

(Photos by Rony)

Aamiaisen jälkeen suuri osa kävi Super Alkossa ostoksilla. Tämän jälkeen bussi vei porukan keskustan liepeille ja siitä porukat hajaantuivat eri suuntiin. Meidän ryhmämme lähti vanhaa kaupunkia päin. Itsehän en ole ikinä käynyt kunnolla Tallinnassa (varmaan ainoa suomalainen), joten kaikki oli minulle uutta. Muurin ympäröimä kaunis keskusta sekä kauniit kaupungit ja sitä rataa (olenhan juuri opiskellut keskiaikaisen kaupungin tuntomerkkejä eräällä kurssilla..) Syömässä kävimme intialaisessa ravintolassa Elevant. 

Restaurant Elevant

Tallinn Old Town

Väsyttävän yön ja päivän päätteeksi kävelimme satamaan, kävimme kahvilla Tallinkin kahvilassa vaikka matkustimmekin Viking Linella, istuimme puoliunessa humppaluolan sohvilla ja yritimme tappaa aikaa. Lopulta yli kolmen tunnin laivassa olon jälkeen saavuimme Helsinkiin. Kati lähti kotiinsa ja me muut bussilla kohti Vaasaa. Nukuin melkein koko matkan. Perjantaina menin pirteänä tai ei niin pirteänä tenttiin, josta en halua puhua. :D Tentin jälkeen lähdin kihlattuni kanssa minun kotipaikkakunnalleni järjestämään lauantaina olleita kihlajaisiamme, mutta niistä kerron kuvien kera sitten, kun saan edes itse ne kuvat.