Olipa kerran Berliini

Tässä sitä taas ollaan yhtä kokemusta rikkaampana. Berliinin reissu siis tuli ja meni. Mahtava reissu, mutta sää ei olisi voinut olla huonompi. Taivaalta tuli vettä melkein yhtä soittoa koko lauantain eikä sunnuntainakaan tainnut olla kovin montaa kuivaa minuuttia. Siinä meinasi palaa käämit itse kullakin. 

Perjantai-aamuna lähdimme matkaan aikaisin aamulla. Perille pääsimme puolen päivän jälkeen. Hostelliin kirjautumisen jälkeen meillä oli vuorossa Reichstag eli valtiopäivätalo sekä Brandenburger Tor. Hämmästyin kyllä vähän, sillä olin luullut että Brandenburgin portti on isompi.

Linas Liettuasta oli puulla päähän lyöty nähdessään Neuvostoliiton lipun. On kuulemma kiellettyä heilutella sitä Liettuassa.

Reichstagin kupolissa

Reichstag

Raichstagin katolla

Nammm. 12 donitsia ja kuusi ihmistä ;)

Taisi maistua

Illalla kävimme irlantilaisessa pubissa kuuntelemassa live-musiikkia ja juomassa yhdet siiderit moneen kuukauteen. Ai että maistui hyvältä! Kävelimme siinä sitten ympäriinsä ja yritimme katsella toista paikkaa minne mennä istumaan, mutta porukalla oli melko eriävät mielipiteet, joten emme lopulta menneet minnekään. Yllätykseksemme hostellimme oli juuri "Punaisten lyhtyjen alueella" ja kylläpä niitä vähäpukeisia tyttöjä siellä näkyikin melkoisen monta. 

Linas ja Sotiris

Lauantaina kiertelimme bussilla pitkin kaupunkia ja sen nähtävyyksiä. Onneksi ei tosiaan tarvinnut kävellen lähteä kaikkialle, sillä kaikki olivat hujan hajan ihan eri paikoissa. Näimme muun muassa Berliinin muurin aka East Side Galleryn sekä ei kenenkään maan alkuperäisine vartiotorneineen. Berliinin muurin näkeminen bussista ei kuitenkaan riittänyt meille vaan lähdimme sadetta uhmaten ihan paikan päälle ihastelemaan sitä. Sitä ennen kävimme toisella puolella kaupunkia kuuleman mukaan parhaassa dönerpaikassa Mustafa's Gemüse Kebabissa. Jonoahan oli sen verran mitä olimme odottaneetkin. Odotus kuitenkin aina palkitaan ja tämä döner oli aivan mielettömän herkullinen! En enää ihmettele miksi kaikki sitä niin kehuvat. Eikä ollut edes niin kallis kuin vaikkapa Bambergissa.

Ei kenenkään maa sekä TV-torni taustalla

Minä ja Linas

Sotiriksen kanssa Berliinin muurilla

Ryhmäkuva kaatosateessa Berliinin muurilla

Perus jono dönerille.

Palaako pinna?

Paras döner!

Illalla menimme DDR-Ravintolaan syömään ja kieltämättä tulin ajatelleeksi (Sakarin sanoja lainaten), että mitähän puuteruokaa sieltä saa. Otin sitten itäsaksalaistyyliin tehdyn pitsan eikä se kovin puutteiselta maistunut. Herkullistahan se oli!

Jalkapallon Champions Liigan finaali oli kova juttu saksalaisille. Tämän vuoksi Brandenburgin torille oli pystytetty iso valkokangas, jota kymmenet tuhannet ihmiset tulivat katsomaan. Oli mieletön tunnelma, mutta Bayerin voittaessa suurin osa (Dortmundin kannattajat) lähtivät nyrpistyneinä ja hapannaamoina pois. Kyllä sinne jäi silti Bayerin kannattajia (kuten me) hetkeksi juhlimaan.

Sunnuntaina  suuntasimme Potsdamiin, Brandeburgin osavaltion pääkaupunkiin. Oli ehkä yksi turhimmista reissuista hetkeen. Kiertelimme pari tuntia keskustassa ja sitten menimme Sanssoucin palatsiin, missä joku Preussin kuningas Friedrich II Suuri aikoinaan eleli koreasti. Opastetusta kierroksesta jäi mieleen tasan nolla asiaa. :D En vaan jaksanut keskittyä saksalaiseen hiljaiseen pulputukseen. Tuli ihan sellainen fiilis kuin olisimme olleet luokkaretkellä ja me Anniinan kanssa olimme juuri ne perässä laahustavat kikattelevat tytöt, joita ei olisi voinut vähempää kiinnostaa.

Suomalaiset vaaleaveriköt

Mahtavaa porukka <3

Don't smile Andrew 

Kuuntelevaiset blondit

Sanssoussin palatsi

Lopulta tylsyyden piina päättyi ja lähdimme kuuden tunnin bussimatkalle. Eipä sekään mennyt ihan kuin Strömssössä, sillä juutuimme ruuhkaan noin tunniksi, joten kotiin pääsy venyi entisestään. Mutta kuten jo sanoin, niin tosi mahtava reissu mahtavassa porukassa. Kaksi päivää on vaan liian lyhyt aika koluta Berliini läpi. Ehkä sinne tulee mentyä vielä joku päivä uudestaan.

Vuorokauden kuluttua istunkin Ryanairin lentokoneessa matkalla Suomeen. JEEEE! Odotan täyttä häkää kaikkia neljää juhlia ja tuttujen ihmisten näkemistä. Ihan pian nähdään! <3

Bergkirchweih Erlangen und Weinfest

Tällä viikolla tulikin tehtyä oma oluenjuonnin ennätykseni: 2 litraa yhtenä päivänä. Pystyttekö samaan? :D Syynä runsaaseen oluenkulutukseen oli Erlangenin Bergkirchweih eli Oktoberfestin tapainen pienempi Bierfest. Mitä muuta odottaa saattoi kuin olutta ja hauskapitoa.

Ihanaa porukkaa

Muutamat ihmiset ovat jo hankkineet saksalaisten perinneasun eli Lederhosenit (miehille) ja Dirndlin (naisille). Itsekin haluaisin ostaa Dirndl-hameen, mutta se on kyllä kivoissa hinnoissa täällä. Enkä ehtisi enää pitää sitä monessakaan tapahtumassa, mutta ajattelisin, että Suomessa sitä voisi pitää ihan juhla-asuna joissain tilaisuuksissa. 

Jonathan, Benjamin, Liane und Jean-Noel mit Lederhosen und Dirndl

Litran tuopit olutta

Ja minä taas hymyssä suin :D

Suomalaisten lempparijuoma (Anniina, Anne, minä ja Eero)

Hauskaa oli, sitä ei voi kieltää!

Muutama ihminen?

Ja tulihan meidän käytyä myös Weinfesteillä yksi päivä ihan omassa pikku Bambergissa. Saksalaiset ne jaksavat järjestää festejä koko ajan ja aina ne liittyvät johonkin alkoholiin.

Sotiris ja suomalainen nainen 

Näihin kuviin ja tunnelmiin taidan sanoa heipat. Pitää tässä vielä pakata, sillä yhdeksän tunnin päästä istun jo bussissa matkalla kohti BERLIINIÄ! Tulee varmasti huikea viikonloppu mahtavassa seurassa. :)

Aurinkoa ja viisuja

Taas on uusi viikko aluillaan. Saksassa tämä maanantai onkin pyhä, joten ihanaa vapaapäivää vietellään taas. Muutenkin toukokuussa täällä on tosi paljon vapaapäiviä. Melkein joka viikko on pidennetty viikonloppu. Ainakin täällä katolisella alueella. Sopii hyvin minulle!

Eilen vietimme päivää läheisessä puistossa grillaillen ja aurinkoa ottaen. Oli todella kuuma ja painostava ilma! Lähdimmekin sitten tummia pilviä pakoon katsomaan Suomi-USA jääkiekko-ottelua. Täytyy sanoa, että kyllä oli masentunutta porukkaa. Ulkona oli hirveä ukkosmyrky ja netti pätkäisi juuri, kun USA teki voitonmaalinsa. Illemmalla kannustimme vielä Sveitsiä, ettei Ruotsi VAAN voittaisi, mutta se ei sitten auttanut paljoakaan...

Ihania ystäviä

Sataa sataa ropisee..

Olen ollut nyt Saksassa jo kymmenen viikkoa. Olen tässä ajassa sopeutunut täkäläiseen elämänrytmiin ja -tyyliin. Nyt varsinkin, kun sain "saksalaisen perheen," niin näen kunnolla, miten saksalaiset elävät. Saimme siis yhdellä kurssilla ilmoittautua sellaiseen ohjelmaan, jossa ruvetaan tapaamaan jotain saksalaisperhettä. Eräs saksalaisperhe valitsi sitten minut ja kävin tapaamassa heitä ensimmäistä kertaa lauantaina. Oli tosi kivaa ja tuli puhuttua saksaa koko ajan, mitä olenkin halunnut. Ja vielä sekin, että perheen 15-vuotias tyttö on lähdössä elokuussa Suomeen vaihtoon! Varmaan se onkin yksi syy, miksi he valitsivat minut. Odotan jo innolla seuraavaa tapaamista. 

Lauantai-iltana meillä oli kunnon Euroviisukatsomo COE:n telkkarihuoneessa. Oli tosi hauskaa katsoa viisuja, kun oli ihmisiä niin monesta eri maasta. Joukkoon mahtui myös Euroviisuekspertti sekä muutama sellainen, joita ei olisi voinut vähempää kiinnostaa. Voitto meni ihan oikealle artistille ja olihan meillä yksi tanskalainenkin, jonka kanssa juhlistimme viisujen jälkeen.

Kansainvälinen viisukatsomo

Tämä viikonloppu on kyllä ollut yksi hauskimmista tähän asti ja olemme olleet pelkästään Bambergissa. Jos sää sallii, niin tänään menemme vielä keskustaan viinifesteille, joka on ollut täällä koko viikonlopun. Huomenna olisi luvassa Erlangenin olutfestit.

Ja vielä loppuun saksalaisten elämäntyylistä:

Ihanaakin ihanampi Sveitsi

Kyllä se Sveitsi on edelleen lempparimaani! Kaikki on niin leppoisaa ja kaunista siellä. Ihmiset ovat ihan omaa luokkaansa ja viihdyn siellä aina yhtä hyvin. Ja tietysti oman veljen näkeminen on aina mahtava juttu. :)

Lähdin siis torstai-aamuna aikaisin junalla kohti Zürichiä. Parin junan vaihdon ja 7,5 tunnin köröttelyn jälkeen saavuin Sveitsiin. Jaakkohan se oli siellä minua vastassa. Kiertelimme hetken aikaa Zürichin kaduilla, mutta pianpa rupesi satamaan, joten kävelimme autolle ja suuntasimme Jaakon kotikylään.

Sää ei suosinut perjantaina ollenkaan, mutta siitä huolimatta lähdimme ajelemaan Alpeille. Vaikka vuorten huippuja ei pilvikerroksen takia nähnytkään, niin kyllä maisemat olivat silti Suomitytölle upeat. Ne kaikki alppikylät alppitaloineen, serpenttiinitiet ja rauhallinen tunnelma oli ihan erilaista, mihin Suomessa (tai Saksassa) on tottunut. Mieleen tuli ihan Pikku Heidi -lastenohjelma. Näimme jopa Pikku Heidin valkohapsi-isoisänkin ruohoa leikkaamassa ;)

Laskettelukausi ohi, mutta lunta on vielä vähän.

Kävime hörppimässä kaakaot.

Söpö alppitalo

Söpö alppikylä

Kyllä kelpaisi tuollaisessa hotellissa yöpyä.

Pikku Heidi -maisema

Lauantaina otimme vähän rauhallisemmin. Autossa oli tullut istuttua paljon, joten vietimme aikaa kotilaaksossa. Illemmalla menimme syömään yhteen rinteellä sijaitsevaan ravintolaan. Niitä söpöjä maatilaravintoloita löytyy joka puolelta. Taitavat sveitsiläiset olla enemmän ravintoloissa kävijöitä kuin suomalaiset, sillä Suomessa ei menestyisi ravintola, joka on keskellä ei mitään.

 Menuna oli Fondue eli sulatettua juustoa kattilassa, johon kastetaan leivänpaloja ja sitten se herkutellaan viinin kera. En viime syksynä päässyt kokeilemaan, sillä maistoimme Raclettea, mutta vihdoin sain kokea tuon toisen juustoherkun. Ja olihan se mahtavan hyvää! Jos menette Sveitsiin, niin Fondueta on pakko maistaa. Ruuan jälkeen kiipesimme vielä 1400 metriin katselemaan maisemia eli korkeammalle kuin Suomen korkein kohta. Kyllä siellä mieli lepäsi, kun niitä maisemia ihasteli.

Keskittyneesti, ettei leivänpala varmasti tipahda juustoon. Siitä kuulemma saa "rangaistuksen."

Sepäs oli herkullista!

Fondue <3

Parhaan isoveljen kanssa!

Siitä vaan riippuliitämään

Sunnuntaina oli kotiinlähdön aika. Ajoimme taas Zürichiin ja junani lähti vähän ennen kolmea. Seitsemän tunnin matka neljällä vaihdolla. Vähän jännitti, että jos junat ovat myöhässä, niin en ehdi jatkoyhteyksille. Lopulta kaikki meni kuten pitikin ja olin kymmenen aikaan takaisin kämpillä.

Hieman masensi tulla takaisin, ja onkin ollut muutaman päivän taas koti-ikävä Suomeen. Onneksi ei ole enää kuin 2,5 viikkoa, niin pääsen käymään kotomaassa.

Kiitos vaan Jaakolle. Oli kiva käydä moikkaamassa. :)